Nooran novelli

Tänään on se päivä. Se lähtee. Se menee kauas pois. Oon tienny jo kuukausia, mutta en oo silti valmis. Ajatukset pyörivat mielessäni.

Nousen sängystä ja kävelen kylppärin ovelle. Katson sitä. Se tekee samat rutiinit, kuin joka päivä. Niin kuin jokainen muu päivä jonka oon viettäny sen kanssa. Se katsoo mua peilin kautta ja hymyilee. Hymyilen takas. Katson sitä niin kauan, että se on valmis.

Lopulta se laittaa meikkinsä takas meikkipussiinsa ottaa pussin mukaan ja kävelee eteiseen. Lattialla on iso matkalaukku avoimena täynnä vaatteta ja koruja. Se laittaa meikkipussin matkalaukkuun ja sulkee sen huolellisesti. Vielä viimeisen kerran se katsoo kokovartalopeilistä itseään. Kaikki kunnossa. - Aamukahvit, se sanoo ja tarttuu mua kädestä.

Matkalaukun renkaiden huristessa me kävellään puiston poikki. Kahvila on tyhjä. Me otetaan kahvit ja mennään ulos pieneen pöytään. Se istuu mua vastapäätä ja juo hörppien kahvia. Lopulta se nousee, suutelee hellästi huulilleni ja lähtee. Katselen sen perään ja kuuntelen matkalaukun renkaiden hurinaa. Sytytän savukkeen.